Kaikkien aikojen suurin suomalainen ulkomaaninvestointi on ratkaisevassa vaiheessa. Eukalyptussellun rooli raaka-aineena tulee kasvamaan huomattavasti maamme paperiteollisuudessa.
 
Suomen paperitehtaille on jo alkanut virrata raaka-ainetta Etelä-Amerikasta. Elokuun puolivälissä Oulun satamaan saapui ensimmäinen 4 000 tonnin erä lyhytkuituista eukalyptussellua Brasiliasta. Lastin lopullinen määränpää oli tällä kertaa Stora Enson Oulun tehdas.

Todennäköisesti tämä on vasta alkua. Lähitulevaisuudessa merkittävä määrä raaka-aineesta saattaa tulla Atlantin toiselta puolelta.

Stora Enson omistama tehdas Brasilian Aracruzissa aloitti tuotantonsa viime toukokuussa. Metsä-Botnia puolestaan on aloittanut perustyöt Fray Bentosin kaupungin lähellä Uruguayssa. Siellä pitäisi parin vuoden kuluttua aloittaa toimintansa miljoonan tonnin vuosikapasiteetin tehdasjätti.

Metsä-Botnia on perustanut Uruguayssa kaksi tytäryhtiötä: Botnia S.A. rakentaa ja hallitsee sellutehtaita, FOSA hoitaa eukalyptuksen viljelypuolta. Papelera Botnia, kuten tehdasprojektia kutsutaan Uruguayssa, on maan historian suurin teollinen investointi: se tulee maksamaan noin miljardi euroa. Se on myös suurin Suomen investointi ulkomailla. On arvioitu, että sellutehtaan vaikutus Uruguayn bruttokansantuotteeseen on 1,6 prosenttia. Nokian osuus Suomen BKT:sta on tällä hetkellä 2,7 prosenttia. Uruguayn parlamentti hyväksyi projektin viime vuoden helmikuussa. Heti sen jälkeen Suomi ja Uruguay allekirjoittivat kaikessa kiireessä investointisuojasopimuksen, jolla sellutehtaalle räätälöitiin vapaakauppa-asema.

Uusi sellutehdas rakennetaan neljän kilometrin päähän 20 000 asukkaan Fray Bentosin joenvarsikaupungista. Metsä-Botnia on ilmoittanut, että miljoonasta sellutonnista noin 50 - 55 prosenttia viedään Eurooppaan ja Suomeen, ja 30 - 35 prosenttia menee Kiinan kasvaville markkinoille. Loput viedään maihin, joissa metsäyhtiöllä on toimintaa. Mittava selluntuotantolaitos vaatii vuosittain 3,5 miljoonaa kuutiometriä puuta.

Metsä-Botnian porkkana uruguaylaisille on ollut myös tehtaan työllistävä vaikutus. Kolmen miljoonan asukkaan Uruguayssa työttömiä on 12 prosenttia. Botnia S.A. lupaa, että tehdas työllistää 300 paperimiestä, mutta kokonaisuudessaan sellutehdas tuo alueelle noin 8 000 uutta työpaikkaa. Yli puolet niistä on suoria ja noin 3 000 epäsuoria. Vuoden alussa Uruguayssa vaihtui hallitus: oikeisto-keskustalainen hallitus väistyi, ja valtaan astui vasemmistolainen rintama, jota johtaa presidentti Tabaré Vázquez.

Fray Bentosiin nousee Botnian tehtaan lisäksi toinenkin sellutehdas. Espanjalainen valtiollinen ENCE rakentaa suuren 500 000 vuositonnin tuotantoyksikön kuuden kilometrin päähän Botnian tehtaasta. ENCE:n tehtaan vuotuinen puuntarve nousee 1,7 miljoonaan kuutiometriin. Yhteensä eukalyptusta palaa siis tehtailla vuosittain 5,2 miljoona kuutiota. 

Herkkä rajajoki

Metsä-Botnia määrittelee eukalyptuksen ominaisuudet näin: ”Se on laadullisesti hyvä vaihtoehto erityisesti päällystämättömien hienopapereiden sekä tissue-papereiden raaka-aineena”. Lisäksi eukalyptus kasvaa hyvin nopeasti Uruguayn maaperällä. Eukalyptuspuu on hakkuukypsä jo kahdeksanvuotiaana.

Jos kaikki menee Metsä-Botnian suunnitelmien mukaan, parin vuoden kuluttua Uruguaysta tulee merkittävä määrä eukalyptussellua Kemin, Joutsenon, Rauman, Äänekosken ja Kaskisten tehtaille.

Asiassa on kuitenkin yksi iso mutta. Fray Bentos sijaitsee Uruguay-joen varrella, joka on myös rajajoki. Tämä seikka on käynnistänyt kiivaan ympäristö-poliittisen väittelyn. ”Jättitehdas tulee käyttämään 86 miljoonaa litraa vettä päivittäin. 80 prosenttia tästä määrästä palautuu jokeen, mutta merkittävästi lämpimämpänä. Tehtaasta tuleva vesi sisältää myös erilaisia kemikaaleja, jotka tulevat vaikuttamaan suoraan joen biologiseen elämään ja sen mikroilmastoon ”, kirjoittaa uruguaylainen semiotiikan professori Miguel A. Cabrera.

Joen toisella puolella, vastapäätä Fray Bentosin kaupunkia, sijaitse 80 000 asukkaan argentiinalainen Gualeguaychú. Sen kaupunginjohtaja, Emilio Martínez, on protestiaallon näkyvin hahmo. Huhtikuusta lähtien mielenosoittajat ovat miehittäneet rajasillan jo viisi kertaa ja katkaisseet maiden välisen liikenteen ja kaupankäynnin. Mielenosoituksiin on osallistunut myös Nobelin rauhanpalkinnon saanut Adolfo Pérez Esquivel. 

Martínez on varoittanut, että joen saastuminen on suuri uhka sen alavirralla sijaitseville kesänviettopaikoille kuten Las Canas ja Nueva Palmira. Nämä viehättävät keitaat vetävät vuosittain tuhansia turisteja. Paikallinen ympäristölehti Brecha julkaisi raportin, jonka mukaan Botnian sellutehtaalta lasketaan jokeen vuositäin 200 tonnia typpeä ja 20 tonnia fosforia.

Kesäkuun alussa laaja kansalaisjärjestöjen rintama lähetti avoimen kirjeen Maailmanpankin johtokunnalle, jolta Metsä-Botnia suunnittelee saavansa osan tarvitsemastaan rahoituksesta. Vetoomukset joen pelastamiseksi ovat kaikuneet voimakkaasti myös Argentiinan pääkaupungissa Buenos Airesissa. Metsä-Botnian toimitusjohtaja Erkki Varis on kuitenkin sitä mieltä, että kaikki nämä vaatimukset ”ovat poliittisia, eivätkä perustu tieteellisiin tai teknisiin toisinasioihin” (HS. 11.08.05)

Taistelukenttänä Maailmanpankki

Argentiinan hallitus suhtautuu vetoomuksiin vakavasti. Kesän aikana naapurukset ovat kokeneet pienen diplomaattisen kriisin ja maiden ulkoministerit ovat kokoontuneet kaksi kertaa pohtimaan sellutehtaiden rakentamista.

Asia on monimutkainen, sillä Argentiinan ja Uruguayn välillä on voimassa vuonna 1975 allekirjoitettu Uruguayjoki-sopimus. Asiakirjan mukaan kaikki muutokset, jotka koskevat 1 600 kilometriä pitkää rajajokea, täytyy sopia molempien asianosaisten kesken. Tällä hetkellä Argentiinan ja Uruguayn perustama komitea, joka tutkii sellutehtaiden ympäristövaikutuksia, tekee työtä erittäin pienellä teholla. Argentiina on pyytänyt, että tehtaiden rakennustyöt keskeytetään komitean tutkimusten ajaksi.

Elokuuna alussa Argentiinan presidentti Néstor Kirchner ilmoitti, että jos komitean työn tulos ei tyydytä, hänen hallituksensa ottaa asian esiin Maailmanpankissa. Toimitusjohtaja Varis puolestaan on luottavainen. ”Maailmanpankissa Argentiinalla on vain yksi ääni. Uruguayn hallitus kannattaa voimakkaasti meitä, ja olemme saaneet kaikki luvat tehtaan pystyttämiseksi” (HS. 11.08).

Toki Argentiinalla on vain yksi ääni, muuta Kirchner ei ole pikkutekijä kansainvälisellä areenalla. Hän voi saada tukea muualtakin. Vielä on yksi suuri erimielisyys naapurusten kesken, joka voi vaikuttaa Maailmanpankin päättäjiin.

ENCE ja Botnia lupaavat, että niiden tuotantoteknologia noudattaa kaikkia EU:n ympäristönormeja. Sellun valkaisumenetelmänä tullaan käyttämään ECF- (Elementary Chlorine Free) eli klooridioksidi-tuotantoprosessia. Argentiina muistuttaa, että EU on kieltämässä tämän teknologian vuodesta 2007 lähtien. Lisäksi se huomauttaa, että ENCE käyttää ECF-menetelmää Espanjassa, jossa se on saanut kaksi ympäristösakkoa EU:lta.

Etelä-Amerikassa on aivan tuoreessa muistissa, että suomalaista ECF-teknologiaa käyttävä sellutehdas Chilessä jouduttiin alkukesällä pysäyttämään naapurijärven törkeän saastumisen takia.  
  
Adrián Soto