Kaikki sai alkunsa, kun kuulin, että joku oli ajanut polkupyörällä Nuorgamista Kotkaan ja kuinka mahtavaa se vielä oli. Siitä se alkoi suunnitelmat ja harjoittelu. Nyt se ohi ja hienosti meni.

Utsjoelta käyntiin

Vesisade alkoi samalla, kun starttasimme tandemin liikkeelle Utsjoen kunnantalon edestä. Kävimme morjenstamassa Norjan puolta Tenojoen toisella puolen, että saimme sanoa lähteneemme Norjasta. Muutaman tunnin ja 66 kilometrin jälkeen pysähdyimme komean Tenojoen rannalle yöksi. Tenojokea koko päivä seurattiin, väliin rantoja pitkin, väliin harjujen päällä. Sade oli onneksi lakannut heti alkuun. Se päivä oli lauantai 16.7

Sunnuntain kunniaksi jouduimme polkemaan kolme kilometriä pitkän nousun lähelle pilviä. Nousu alkoi heti Karigasniemen jälkeen. Päivän puolimatkassa satuimme pysähtymään Tuomas Jyrkilän ja Pauli Arnellin kuskaaman huoltoauton kanssa pienen lammen rantaan, josta mato-ongella pojat saivat 16 paistoahventa. Päivän polkeminen päättyi Inarin liepeille rannan tuntumaan ja paistettujen ahvenien syömiseen. Yksi haave uida joskus Inarissa toteutui. Olut maistui kuuman päivän päätteeksi. Suolakurkkuja ja vichyvettä oli keskipäivän tankkaus ja niin myös tulevina päivinä. Päivän saldo 128 km.

Maanantaina oli suunnitelmissa lyhyempi matka lähinnä tienoon kauneuden vuoksi ja muutenkin, joka kolmas päivä pitäisi ottaa iisisti. Komeat oli seudut. Vettä, rantatietä kahviloita sopivasti ja hitaasti kiiruhtaen löysimme Ivalon jälkeen hyvän puron ja sopivan levähdyspaikan, jonne huoltoauto vaunuineen tuli perässä. Pesulle puron varteen jossa kaverini totesi, ”en sitä ennen ole jalkoja pitänyt hammasmukissa”. Päivän saldo 65 km.

Tiistaina maisemat pysyivät lähes samana ja yövyimme Sodankylän leirintäalueella. Keli oli tuuleton ja lämpötila hellelukemia hipoen. Saldo 128 km.

Tukikohtana Törmälä

Keskiviikkona matka jatkui kohti Kemijärveä tavoitteena Paperiliiton lomapaikka Törmälä. Päätiet olivat väliin vaarallista ajaa, kun isot autot sattuivat juuri tandemin kohdalla kohtaamaan. Pieni reunakaistale ei kyllä ole tehty pyöräilijöiden turvaksi. Varsinkin, kun kohdalle sattui kaiteet. Niinpä suunnitelmiin kuuluikin käyttää mahdollisimman paljon hiljaisempia teitä. Poljimme Luostotunturin kautta ja Pyhätunturin ohitimme hyviä pyöräteitä pitkin. Ukkonen paukkui ja vesisade yllätti sinä päivänä monta kertaa. Kemijärven alueella repesi taivas oikein kunnolla ja kylminä märkinä väsyneinä hypättiin auton kyytiin ja pyörä telineeseen määränpää Törmälä. Soitto vielä talkkarille varmisti, että tilaa vaunulle löytyy. Saldo 98 km.

Illalla nautimme vähän virvokkeita puolimatkan kunniaksi. Varsinkin kuuma rommi maistui oikean makuiselta ja huilasimme seuraavan päivän Törmälässä, syömällä maukasta porokeittoa ja otin pari kuvaa vanhan rakennuksen nostotyöstä.

Perjantaina matka jatkui tandemin päällä Kuusamon ohi Hossaan, saldo 126 km. Normaali suomalainen kesäpäivä, vettä ja aurinkoa.

Lauantai-aamulla herättiin kovaan vesisateeseen. Odoteltiin puoleen päivään, kunnes kyllästyttiin odottamiseen. Sade ei näyttänyt hellittävän. Niinpä hypättiin auton kyytiin ja matkattiin 300 kilometriä Outokumpuun.

Illalla vähän juopoteltiin, syötiin hampurilaiset yöllä ja maistui hyvälle. Mummon pihassa istuttiin Markun kanssa ja poltettiin hyvät sikarit. Liekö pyöritetty kuubalaisen naisen reiden vartta, kun niin hyvälle maistui.

Sunnuntaina auringon paisteessa lähdettiin kohti Savonlinnaa. Rengas pamahti lossin jälkeen lähellä Enonkoskea Auton kyydissä loppumatka Savonlinnaan. Pyörällä 82 km.

Maanantai-aamuna matka jatkui polkien Ristiinaan. Perillä klo 21.15, saldo 142 km. 

Tiistai-aamuna jouduimme käyttämään tandemia Ristiinan pyörähuollossa. Saatiin uusi taka-akseli ja matkan viimeinen etappi alkoi hyvän sään vallitessa. Susikosken sillalla voimia oli jäljellä, niinpä poljimme viimeisen pätkän noin 21 kilometriä tunnissa ja sen teimme, minkä teimme.

Kaikkia en kertonut, mutta missään ei ole ns. Lapin lisää. Yhteensä tandemilla kilometrejä tuli 969 ja satulassa tuli istuttua 55 tuntia.

Vinkkinä muille Suomen halki aikoville pyöräilyharrastuksen aloittaville: Vuosi ennen täytyy tietää, kunto pitää olla kohtalainen. Hyvät pyöräilyhousut ovat tärkeät, silti peppu puutuu. Joka tunti taukoja. Päivällä välillä suolakurkkuja, vichyvettä, kuntojuomaa vuorotellen. Tankkaus on tärkeä, sen tärkeämpi, mitä kuumempi keli. Matka ei tapa, vaan vauhti. Vaikka mekin taisimme ajaa riskirajoilla yhdessä alamäessä, mittariin jäi lukema 63,9 kilometrin tuntivauhdista. 

Suomi on kaunis maa.

KALEVI ARNELL