Pakkotyö on globalisaation varjopuoli. Pakkotyöläisyys ulottuu myös kehittyneisiin maihin alihankintaketjujen kautta. Kansainväliset työnvälitysfirmat voivat toimia ketjuina ihmiskaupassa tai jopa käydä itse ihmiskauppaa.

Noin 2,5 miljoonaa ihmistä tekee pakkotyötä valtion tai aseellisten kapinallisten ryhmien palveluksessa. Sotilasdiktatuurin hallitsema Burma on maailman johtava pakkotyövoiman käyttäjä, siellä armeija käyttää ILO:n aikaisempien arvioiden mukaan jatkuvasti ainakin 700 000 kansalaista pakkotyössä. Alueellisesti pakkotyötä on eniten Aasian ja Tyynen meren alueilla. Euroopassa ja USA:ssa pakkotyö on 360 000 ihmisen painajainen.

Sukupuolen perusteella pakkotyö jakautuu melko tasaisesti naisten ja miesten välillä maatalous- ja rakennustöissä, tiiliteollisuudessa sekä vapaatuotantoalueiden ankarissa työoloissa. Sen sijaan seksibisnes on 98-prosenttisesti naisten ongelma. Noin puolet pakkotyön uhreista on alaikäisiä.

ILO:n raportin mukaan ainakin 2,4 miljoonaa pakkotyötä tekevää on lisäksi joutunut ihmiskaupan uhriksi. Ihmiskauppaa käydään kaikkialla ja siinä pyörii vuosittain noin 32 miljardia dollaria.