Kiina-ilmiön varjolla eurooppalaiselta ammattiyhdistysliikkeeltä on vaadittu uudenlaista joustoa ja osin palaamista vanhoihin työaikoihin. Joissakin maissa ammattiliitot ovat haistaneet muutokset ja esittäneet itse sopivia keinoja työpaikkojen säilyttämiseksi, mutta monessa maassa ay-liike on taipunut muutoksiin pakon edessä.

– Kilpailu investoinneista vaikuttaa koko eurooppalaiseen ay-liikkeeseen, sanoo tutkimusjohtaja Timo Kauppinen Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiöstä, ns. Dublinin säätiöstä.

Kilpailu syö palkansaajien välistä solidaarisuutta. Paperiteollisuuden työsulku Suomessa ja siitä poikinut solidaarisuusaalto Euroopassa ja laajemmaltikin oli Kauppisen mukaan poikkeus. Tosiasiasiassa kaikki tietävät, että investoijat katoavat helposti, jos työrauha häiriintyy. Niinpä ylimääräisiä kahnauksia ei haluta.

Solidaarisuus on Kauppisen mielestä heikentynyt jopa maiden sisällä. Tehtaat ja tuotantoyksiköt kilpailevat samoista tilauksista ja samoista investointirahoista.

Talousihme kiskoo ay-liikkeeltä hampaat

Mitä värittömämpi ja vakaampi ammattiyhdistysliike on, sitä helpommin sijoittajat sitä sietävät. Vielä parempi, jos ay-liike on vasta alkutekijöissään tai menettänyt hampaansa.

Kauppinen ottaa esimerkiksi Euroopan talousihmeen Irlannin. Talouden nousuun on tarvittu kolme tekijää, EU:n tuet, alhainen veroaste ja hampaaton ay-liike.

– Suomessa puhutaan vain Kiina- tai Intia-ilmiöstä. Kaksi vuotta sitten Yhdysvallat investoi 2,5 kertaa enemmän rahaa Irlantiin kuin Kiinaan, Kauppinen tähdentää.

Irlannissa pääomaveroaste on 12,5 prosenttia, kun Suomessa osakeyhtiöt maksavat pääomatulosta veroa 26 prosenttia ja yksityiset 28 prosenttia.

Menestyksen hintana on ollut Irlannissa ay-liikkeen neuvotteluvoiman vähentyminen. Työvoimaa on tarjolla koko ajan. Yksin Puolasta maahan on muuttanut 50 000 ihmistä. Ay-liike neuvottelee jäsenilleen palkankorotukset, mutta työnantajalla on vara antaa vastaavat lisät myös järjestäytymättömille työntekijöilleen.

Ammattiyhdistysliikkeeseen kuuluu Irlannissa 38 prosenttia palkansaajista, useampi kuin EU:ssa keskimäärin. Maassa tehdään keskitettyjä työehtosopimuksia, mutta työehtojen polkemiseen ei ay-liike puutu yhtä hanakasti kuin muualla. Kansainvälinen kuljetustyöntekijöiden liitto ITF on huomauttanut useaan kertaan erään lentoyhtiön työajoista ja muista rikkeistä.

Pikkuriidatkin valtion tasolle

– Isossa-Britanniassa, Irlannissa ja Yhdysvalloissa vallitseva anglosaksinen työmarkkinamalli on leviämässä myös uusiin EU-jäsenvaltioihin, Kauppinen sanoo.

Yksi piirre mallissa on se, että paikallisetkin työehtokiistat siirtyvät valtion ylläpitämien selvityselinten ratkaistaviksi. Näin on käynyt Isossa-Britanniassa. Pienetkin riidat viedään sovittelutoimistoon, jossa työpaikan ja sen olojen tuntemusta ei ole.

Pääministeri Margaret Thatcher ajoi ay-liikkeen alas vuosia kestäneen kaivoslakon aikana. Niinpä työpaikoilla ei ole enää luottamusmiehiä eikä liittotasolla luontevia suhteita palkansaaja- ja työnantajapuolen välillä.

– Uusissa jäsenmaissa on kiinnostuttu sovittelutoimisto-mallista, koska työnantajapuolikin on varsin huonosti järjestäytynyt, Kauppinen sanoo.

Pohjoismainen malli panee kampoihin

Henkinen painiottelu anglosaksisen ja pohjoismaisen työmarkkinamallin välillä jatkuu tiukkana. Kauppinen huomauttaa, että Euroopan unionissakin oltiin vielä nelisen vuotta sitten kiinnostuneita sosiaalisista asioista. Sittemmin laatukysymykset ovat jääneet talousasioiden jalkoihin.

– Uusissa jäsenmaissa halutaan kehittää sosiaalista järjestelmää, mutta ensin ne haluavat taloutensa kuntoon. Nyt taistellaan investoinneista. Kun siinä häviää, häviää muussakin kilpailussa. Irlanti oivalsi tämän ensimmäisenä, Kauppinen sanoo.

Viime aikojen myönteinen palaute pohjoismaisen mallin kestävyydestä ennakoi ay-liikkeelle hyvää. Työelämäjoustotkin on tehty eivätkä investoinnit ole vältelleet Suomea samaan tapaan kuin Italiaa, Ranskaa ja Saksaa.

UP/BIRGITTA SUORSA