Jämsänjokilaaksosta tsemppiä neuvottelijoille

Paperiliitto kokoustaa Helsingin työväentalolla tiedetyin tuloksin samaan aikaan, kun kesäkulkija pyyhältää alkukesäisessä, vehmaassa hämäläismaisemassa kohti Jämsänkoskea. Sopimusneuvottelut jatkuvat heti kokousviikon jälkeen maanantaina.

Sattuneesta syystä kulkuri koukkaa Jämsänkoskelle pohjoisen reitin kautta, viidenkympin rajoitus alkaa jo viisi kilometriä ennen reilun seitsemän ja puolentuhannen asukkaan kaupungin keskustaa. Se taas johtuu siitä, että kauniille rinnetonteille rakennettu omakotiasutus ulottuu pitkälle pohjoiseen ja itään päin, lännenpuolen kuiville kangasmaille on sijoitettu metsäopisto Justeeri ja kunnan teollisuusalue, etelässä on sisarkaupunki Jämsä, josta - silloisesta Suur-Jämsästä - nykyiset Jämsänkoski ja parikymmentä kilometriä pohjoisessa sijaitseva Koskenpää irtautuivat omiksi kunnikseen jo vuonna 1926. Jämsänkoski irtosi emokunnasta selkeästi sen vuoksi, että se vakiinnutti roolinsa merkittävänä metsäteollisuuspitäjänä kansalaissodan jälkeen vuonna 1920, jolloin tulipalojen ja vararikkojen kolhima Jämsänkoski Osakeyhtiö sulautettiin Simpeleen paperitehtaan ja Myllykoski Träsliperi Ab:n kanssa uudeksi metsäkonserniksi, Yhtyneiksi Paperitehtaiksi. Johtokunnan puheenjohtajana toimi Rudolf Walden, ja samalla alkoi Waldenien ja Björnbergien teollisuussukujen vuoteen 1952 kestänyt yhteistyö.

No, yhtä kaikki. Jämsänkosken partaat antavat kaupungille jylhänkomean  ilmeen, ja sitä voi huoletta sanoa yhdeksi kauneimmista pikkukaupungeista johon kulkuri on törmännyt. Kun kulkija saapuu Nesteen/Kotipizzan/Rollsin ympyräristeykseen, hän päättää ostaa evästä hyväksi koetusta paikasta ja siirtyy vajaa puoli kilometriä tehtaan suuntaan Wanhan Myllyn parkkipaikalle Koskentien varteen. Eväs ja juoma - 5,70 euroa tarjouksessa - uppoavat nälkäisen kitusiin hyvällä vauhdilla, jonka jälkeen jää aikaa tarkastella maisemia kaikessa rauhassa. Pienen yläkosken sivussa pitää tehtaanväenkin suosimaa ravintolaa - keittiö kuulemma aivan erinomainen - uusi omistaja Kati Nieminen.
- Eipä tuo työtaistelu ole vielä tässä näkynyt, mutta kai se rupeaa näkymään jossain vaiheessa, kun rahat rupeaa ihmisiltä vähenemään, aprikoi Nieminen ja kiiruhtaa palvelemaan lounasvieraita.
Toissa vuosisadan vaihteessa, tasan vuonna 1900 rakennettua ja nyttemmin UPM:n omistamaa vanhaa myllyä pyörittänyt koski kohisee ulkoterassin vieressä.

"Kiinalaisten kanssa kilpaa riisipalkalla?"

Wanhan Myllyn ja entisen Koskihotellin, joka nyt toimii koulutuskeskuksena, Tiimiakatemiana, välille on rakennettu kolme vuotta sitten noin satametrinen, maisemaan sopiva kevyen liikenteen puusilta, jota pistetään yhä ehompaan kuntoon rakentamalla päätysivuihin komeat aidat.

Jämsänkosken kaupungin leivissä oleva kirvesmies Tarmo Lehtinen sovittelee työtä maisemaan, mutta ehtii siinä sivussa kommentoida globalisaatiota ja suomalaista sopimusyhteiskuntaa yleensä sekä paperin työtaistelua erikseen. Juha Siltalan kirja työelämän huonontumisen kuvioista on ollut hiljattain työn alla.

- Jos ei haiku piipusta nouse ei ole koko kylää. Maailma muuttuu, mutta ay-liike menee neuvottelupöytään samoilla eväillä kuin ennenkin. Tämä maapalloistuminen on visainen kysymys; voihan se olla, että pian kudotaan kiinalaisten kanssa kilpaa pajukoreja riisikuppipalkalla, pohtii "Uudenkaupungin yliopistolta", Rauma-Repolan telakalta työuraansa seitsemänkymmentäluvun alussa aloitellut mies.
- Kinkkinen kysymys työtä tekeville ihmisille ja paikkakunnille vallankin. Ennen oli erilaista: kun porukkaa rupesi lappamaan portista ulos, miellytti se kaikkia tai ei, siinä ei kuitenkaan mukavuudesta paljoa tarvinnut äänestellä. Silloin saatiin paljon aikaankin, ja mentiin eteenpäin, miettii Lehtinen ay-liikkeen ajautumista puolustusasemiin.

- Mutta ei se auta, jos me vaan täällä... Ay-liikkeen pitäisi globalisoitua samalla tavalla, siinä sitä on tehtävää seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Polku on pitkä.
Satametrinen silta kuohuvalle yläkoskelle on viimeistelyä vaille, ja jälkeä ei maallikko voi muuta kuin kehua. Kilometrin verran Jämsän suuntaan Päijänteeseen vettä vievässä Jämsänjoen uomassa isompi putous suorastaan ärjyy W.G. Palmqvistin suunnitteleman, vuonna 1939 rakennetun "monitoimitalo" Ilveslinnan vieressä.

"Tsemppiä vaan neuvottelijoille"

Superkalanterinhoitaja Heikki Kotiaho uistattelee kuhaa ylä- ja alakosken välisessä altaassa, Koskikeskisessä, jonka Jämsänpuoleisessa päässä joki katoaa muutaman sadan metrin matkalta tehdasalueen alle. Tänään Kotiaho pyyti ainakin aamupäivän aikana tyhjää, mutta muutama isoinenkin on jo kesän aikana veneeseen nostettu.

- Saloniuksen ensimmäisen sovintoesityksen vastaanotto oli odotettavissa, ei se ollut vielä varmaan lähelläkään. Visaisia kysymyksiä siellä on, niin seisokki- kuin ulkoistamisasiakin. En minä ainakaan olisi antamassa kumpaankaan huononnuksia. Kyllä taisteluhenkeä riittää kuukausiksikin, jos tarvitaan, kuittailee Kotiaho samaan henkeen kuin muutkin paperityöntekijät eri puolilla Suomea.

- Muut alat menee perässä, jos me nyt annetaan periksi; päänavaustahan tässä vaan koitetaan tähän suuntaan. Tähän asti kaikki on mennyt meidän neuvottelijoilta ihan hienosti. Ei muuta kuin lujana siellä vaan.

Kotiaho sanoo, että paikallisesti on aina pärjätty hyvin. Samaa kertovat Paperin ammattiosasto yhdentoista toimistolla, vanhan klubitalon päädyssä päivystävät automaatioasentaja Kari Blom ja polttoainemies Veijo Monni. Miehet ottavat vastaan sulkukorvaushakemuksia, toimittavat niitä eteenpäin ja pitävät yli tuhannen ihmisen ammattiosaston väen osaltaan tuntumassa siitä, miten neuvottelutilanne etenee. Työssäkäyviä jäseniä osastossa on noin seitsemänsataa.

- Kyllä meillä on johdon kanssa puhuttu, että ulkoistamisen ohella pitäisi puhua myös sisäistämisestä. Jo nyt teetetään ulkopuolisilla firmoilla sellaisia töitä, että omina töinä se hakkaisi ulkopuoliset hinnaltaankin, aprikoi Veijo Monni. Yleistilanteestakin miehellä on selkeä visio.

- Metsäteollisuus ry satsasi jo viime syksynä niin paljon rahaa paperityöläisten palkkojen mollaamiseen, että siellä on vastakkain globaali raha ja Paperiliitto. Tämä voi mennä pitkään. Siellä on muutamia asioita, joista pitää ehdottomasti pitää kiinni, kuten lomien pilkkominen ja ulkoistaminen. 

- Viime perjantaina meillä oli Ilveslinnassa työsulkutanssit, ja tiedostutilaisuuksia pidetään tarpeen mukaan.
Tuoreelle puheenjohtajallekin tulee kotipiiristä terveisiä.
- Jatka samalla linjalla vaan, ainakin täällä Jämsänkoskella on täysi tuki takana!

JOUNI HENTULA