Kaikista median lähteistä tulee tuutin täydeltä tietoa - kehitämme toimintaa. Valtio, kunta ja työpaikat panostavat rationalisointiin. Tulosta täytyy syntyä yhä enemmän ja enemmän tarkoittaa, että henkilöstömenoja täytyy supistaa, jotta menestys olisi varma.  Samaan aikaan työpaikoilla järjestetään Tyky- toimintaa, joka kehittää hyvinvointia pahoinvointiin ja auttaa ihmisiä sopeutumaan kiristyviin olosuhteisiin.  Kuinka paradoksaalista. Kauniita sanoja peittämään todellisuus. Miksi haluamme palata vanhaan, rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät. Mihin katoaa solidaarisuus lähimmäistämme kohtaan, kun suuri joukko ihmisiä joutuu taistelemaan elintilastaan ja mahdollisuuksistaan hyvään elämään? Mihin katoavat arvot?  Jokainen ihminen on arvokas ja jokaisella ihmisellä tulisi olla samanlaiset mahdollisuudet hyvään koulutukseen, työpaikkaan ja turvalliseen elämään. Mihin katoaa ihmisen itsenäisyys, kun yhteiskunta tarjoaa yhä enemmän luukkuja, joista voi hakea milloin mitäkin avustusta, työtä kun ei ole! Mitä lapsemme oppivatkaan?  Mene luukulta toiselle jne.
Minua pelottaa tämä kehitys. Haluaisin nähdä, että normaali menestys riittäisi kaikille. Haluaisin nähdä, että työtä olisi mahdollisimman monelle. Haluaisin nähdä, että elämää ja luontoa arvostettaisiin. Haluaisin nähdä yhteiskunnan, jossa lapset saavat olla lapsia.  Haluaisin nähdä, että nuoret saavat kehittyä rauhassa itsenäisiksi aikuisiksi. Haluaisin nähdä, että aikuiset nauttivat aikaansaannoksistaan ja elämästään.  Haluaisin nähdä, että vanhukset saavat viettää arvokkaan vanhuuden pitkän elämäntyönsä päätteeksi. 
Haluaisin koota kaikkien ihmisten hyvät voimat yhteen pysäyttämään tekoelämä ja luomaan inhimillisemmän maailman. Kaikki on mahdollista. Tarvitaan tietoa, uskoa, tahtoa ja rakkautta elämään!
Mikään ei ole mahdotonta sille, joka uskoo ja tahtoo tehdä hyvää.

TUULA HALME
KEMI